Tässä blogissa
Pieniä lajeja, suuri merkitys
Lapin metsien vaaleat jäkälämatot ja soiden sammalpinnat ovat tärkeä osa pohjoista luontoa. Ne suojaavat maata, sitovat kosteutta ja tarjoavat elinympäristöjä pieneliöille. Poronjäkälät ovat lisäksi porojen keskeistä talviravintoa.
Mitä lajeja täällä kasvaa?
Ranuan, Rovaniemen ja Posion kuivilla mäntykankailla kasvaa muun muassa harmaaporonjäkälää (Cladonia rangiferina), valkoporonjäkälää (Cladonia arbuscula) ja palleroporonjäkälää (Cladonia stellaris). Jäkälä ei ole sammal: se on sienen ja yhteyttävän levän tai syanobakteerin muodostama eliökokonaisuus.
Kosteilla kasvupaikoilla sammalet ovat näkyvämpiä. Soiden rahkasammalet (Sphagnum) pidättävät runsaasti vettä. Niiden alemmat osat hajoavat märissä oloissa hitaasti ja osallistuvat turpeen muodostumiseen.
Hidas kasvu tekee jäkälästä herkän
Kasvunopeus vaihtelee lajin ja olosuhteiden mukaan. Jäkäläpeitteen palautuminen kulutuksesta voi kestää vuosikymmeniä. Kuivana jäkälä murenee helposti jalan alla, joten käytä olemassa olevia polkuja äläkä irrota jäkäliä valokuvausta tai koristelua varten.
Porojen talviravinto ja muuttuva sää
Porot kaivavat jäkälää lumen alta. Suojasään ja pakkasen vuorottelu voi muodostaa kovia jääkerroksia, jolloin ravintoon pääsy vaikeutuu. Myös laidunten määrä, kunto ja muu maankäyttö vaikuttavat ravinnon saatavuuteen.
Tarvittaessa poronomistajat täydentävät ravintoa esimerkiksi heinällä ja poroille tarkoitetulla rehulla. Myös kerättyä jäkälää voidaan käyttää. Lisäruokinta vaatii työtä ja aiheuttaa kustannuksia; se ei poista toimivien luonnonlaidunten tarvetta. Vierailijan ei pidä ruokkia poroja omin päin.
Laiduntaminen ja metsätalous
Voimakas laidunnus, maaston kuluminen ja metsäkoneiden jäljet voivat vähentää maanpinnan jäkäliä. Metsätalouden ja poronhoidon yhteensovittamisessa huomioidaan myös laidunkierto, puuston rakenne ja kulkuyhteydet. Kaikkia vaikutuksia ei voi korjata nopeasti uudella puustolla.
Keräämiseen tarvitaan maanomistajan lupa
Marjojen ja ruokasienten poimiminen kuuluu yleensä jokaisenoikeuksiin. Sammalen ja jäkälän ottaminen ei kuulu: siihen tarvitaan maanomistajan lupa. Suojelualueilla on lisäksi omat määräyksensä. Älä kerää materiaalia mökin ympäristöstä ilman lupaa.
Suot, hiili ja ennallistaminen
Turpeeseen on kertynyt hiiltä pitkän ajan kuluessa. Ojitus muuttaa suon vesitaloutta ja hiilen kiertoa. Ennallistamisessa pyritään palauttamaan kosteutta ja suokasvillisuutta, mutta vaikutukset ja palautumisen nopeus vaihtelevat kohteittain. Yhtä aikarajaa kaikkien soiden toipumiselle ei voi antaa.
Luonnon tilan seuranta
Monet jäkälät reagoivat ilman epäpuhtauksiin ja elinympäristön muutoksiin. Niitä käytetään ympäristön tilan tutkimuksessa, mutta yksittäisestä havainnosta ei voi päätellä koko alueen ilmanlaatua. Retkellä tärkeintä on antaa näiden hitaasti kasvavien eliöiden säilyä paikoillaan.
Lue myös Lapin metsistä ja poroista.
MökkiElämykset ja lähiseutuBlogi
