Tässä blogissa
Vapaa poro on omistettu eläin
Suomen poronhoitoalueella porot liikkuvat laajoilla laitumilla, mutta jokaisella on omistaja. Omistajan poromerkki leikataan korviin. Paliskunnat järjestävät alueellista poronhoitoa, ja työ on monelle perheelle sukupolvien mittainen perinne.
Etelä-Lapissa poronhoitajat eivät kaikki ole saamelaisia. Elinkeinon paikalliset muodot ja kulttuurinen tausta on hyvä erottaa toisistaan.
Vuodenkierto
- Keväällä syntyy vasoja, tavallisesti toukokuun tienoilla. Emät ja vasat tarvitsevat rauhaa.
- Kesällä porot laiduntavat ja vasoja merkitään. Hyönteiset vaikuttavat eläinten liikkumiseen.
- Syksyyn kuuluvat rykimä sekä porojen kokoaminen ja erotukset.
- Talvella ruokinnan tarve riippuu laidunoloista. Jäätävä sää voi estää ravinnon saamisen lumen alta.
Hoito ja nykyiset työvälineet
Luonnonravinnon lisäksi voidaan käyttää heinää, jäkälää ja poroille sopivaa lisärehua. Hoitajien apuna voivat olla moottorikelkat, traktorit ja paikannuslaitteet. Eläimiä uhkaavat muun muassa liikenne, pedot, vammat, loiset ja vaikeat laidunolosuhteet.
Perheet ja toimeentulo
Poronhoitoon liittyy yhdessä tekemistä, taitojen siirtymistä ja vahva yhteys paikkoihin. Tuloja saadaan lihasta, taljoista, sarvimateriaalista, käsitöistä ja joillakin tiloilla matkailusta. Kustannukset ja laidunten saatavuus vaikuttavat kannattavuuteen.
Matkailija ja mökkiläinen
Älä ruoki poroja tai päästä koiraa niiden perään. Anna laumalle tilaa ja aja poronhoitoalueella tarkkaavaisesti. Aidat, melu ja häiriö voivat vaikeuttaa liikkumista, erityisesti vasonta- ja rykimäaikoina.
Tilavierailulla kysy hoidosta ja opi eläintenhoitajalta. Poroerotus ei ole vapaasti avoin nähtävyys. Porojen lukumäärää voi olla epäkohteliasta kysyä, sillä se liittyy omistajan varallisuuteen.
Tulevaisuus
Ilmaston muuttuminen, maankäyttö ja kasvavat kulut haastavat elinkeinoa. Uudet työvälineet ja harkittu matkailuyhteistyö voivat auttaa, mutta eivät korvaa toimivia laidunalueita. Tutustu Pikkuahon porotilan vierailuihin.
MökkiElämykset ja lähiseutuBlogi
