Laulujoutsen Lapissa – Suomen kansallislintu järvimaisemassa

Tässä blogissa

Valkoinen lintu ja kantava ääni

Laulujoutsen (Cygnus cygnus) on suuri valkoinen vesilintu, jonka keltamusta nokka ja kuuluva ääni erottuvat järvimaisemassa. Ruotsiksi laji on sångsvan ja englanniksi whooper swan. Se kuuluu sorsalintujen lahkoon ja sorsien heimoon.

Suomen kansallislintu ja suojelun symboli

Laulujoutsen oli Suomessa lähellä häviämistä 1900-luvun puolivälissä. Suojelun ja asenteiden muutoksen myötä kanta on elpynyt huomattavasti. BirdLife Suomen arvio noin 10 000 pesivästä parista kuvaa suurta muutosta aiempaan niukkuuteen.

Joutsen näkyy myös taiteessa, tarinoissa ja suomalaisessa luontosuhteessa. Kalevalan ja Sibeliuksen joutsenaiheet ovat tunnettuja kulttuurisia esimerkkejä. Laji esiintyy myös muistotuotteissa, kuten mitaleissa ja matkamuistoseteleissä, mutta elävä lintu kertoo enemmän kuin symboli.

Näin tunnistat laulujoutsenen

Aikuinen on valkoinen, pitkäkaulainen ja mustajalkainen. Nokan tyven laaja keltainen alue ulottuu eteenpäin, kärki on musta. Kyhmyjoutsenen nokka on sen sijaan oranssi ja tyvessä on musta kyhmy. Nuoret laulujoutsenet ovat harmahtavia, eivät vielä puhtaan valkoisia.

Laulujoutsen on selvästi hanhea suurempi. Paino vaihtelee yksilön ja sukupuolen mukaan; BTO:n lajikuvauksessa keskimääräinen paino on noin yhdeksän kiloa. Pelkkä koko ei kuitenkaan ole paras tuntomerkki, jos lintu on kaukana.

Missä sitä esiintyy?

Laji pesii laajalla alueella Euroopassa ja Aasiassa. Suomessa sitä tavataan nykyään lähes koko maassa. Rauhalliset metsäjärvet, suolammet, matalat lahdet ja rehevät kosteikot tarjoavat sopivia ympäristöjä.

Ranuan, Impiön ja lähijärvien retkillä joutsenen voi nähdä tai kuulla keväästä syksyyn. Havainto ei ole varma jokaisella retkellä. Avoin vesi, ravinto ja pesimärauha vaikuttavat siihen, missä linnut oleskelevat.

Pesiminen ja poikaset

Pesä sijaitsee veden lähellä suojaisessa paikassa. Pari puolustaa aluettaan, joten pesää ei pidä lähestyä kuvan vuoksi. Suomessa laulujoutsen on rauhoitettu.

Tavallisesti vuodessa on yksi pesintä. Munia on usein 4–5, vaihteluvälinä on ilmoitettu 2–7. Haudonta kestää noin 31–42 päivää. Poikaset pystyvät liikkumaan pian kuoriutumisen jälkeen ja seuraavat vanhempiaan veteen, mutta lentokyvyn kehittyminen vie noin 78–96 päivää.

Pohjoisessa poikaset tarvitsevat riittävän pitkän sulan kauden kasvaakseen ennen muuttoa. Varhainen talvi voi vaikeuttaa selviytymistä. Pari voi pysyä yhdessä pitkään, ja poikaset seuraavat vanhempiaan usein ensimmäisen talven yli.

Mitä laulujoutsen syö?

Ravinto on pääosin kasviperäistä: vesikasveja, juuria, versoja ja muita kasvinosia. Matala vesi helpottaa pohjan ravinnon tavoittamista. Muuton ja talvehtimisen aikana joutsenet ruokailevat myös pelloilla, joista ne voivat löytää viljaa ja sadonkorjuun tähteitä.

Lintua ei tarvitse houkutella leivällä tai muulla ruoalla. Luonnollisen ruokailun seuraaminen kiikareilla on parempi tapa tutustua siihen.

Muuttolintu, joka seuraa avovettä

Suomen laulujoutsenet muuttavat yleensä etelämmäs vesien jäätyessä. Talvehtimisalueita on esimerkiksi Etelä-Ruotsissa, Tanskassa, Alankomaissa ja Saksassa. Osa voi jäädä Suomeen avoimien vesien äärelle, mutta Lapin talvehtiva joutsen ei ole kaikkialla tavallinen näky.

Keväällä joutsenia saapuu varhain sulapaikoille. Syksyllä ne voivat viipyä pitkään ja kerääntyä parviksi ennen lähtöä. Muuton ajankohta riippuu säästä, ravinnosta ja vesien jäätymisestä.

Miltä ääni kuulostaa?

Laulujoutsenen ääni on trumpettimainen ja kantava. Sitä kuulee lennossa, perheen yhteydenpidossa ja lintujen kokoontuessa. Hiljaisen järven yli ääni voi kuulua kauas. Xeno-canton lajikohtaisista äänitteistä voi verrata aikuisten ja nuorten lintujen ääniä.