Tässä blogissa
Metsä kuuluu Lapin arkeen
Ranuan ympäristössä metsä, suot ja järvet vuorottelevat. Metsät ovat eläinten elinympäristöjä, virkistysalueita ja toimeentulon lähde. Kaikki kaukaa luonnontilaisilta näyttävät metsät eivät kuitenkaan ole koskematonta erämaata: Lapissa on sekä talousmetsiä että suojelualueita.
Kolme tuttua puulajia
- Mänty (Pinus sylvestris) menestyy valoisilla ja usein kuivilla kasvupaikoilla. Sen punertava kuori ja avara latvus ovat tuttu näky mäntykankailla.
- Kuusi (Picea abies) kasvaa muun muassa kosteammilla ja ravinteikkaammilla paikoilla. Pohjoisessa kapealatvuksiset kuuset voivat näyttää kynttilöiltä.
- Hieskoivu ja rauduskoivu (Betula pubescens, Betula pendula) tuovat metsään lehtipuita ja syksyn värejä. Kasvupaikka ja leveysaste vaikuttavat lajien esiintymiseen.
Lyhyt kasvukausi hidastaa puuston kasvua. Maaperä, kosteus, valo ja puun ikä vaikuttavat kuitenkin paljon: pohjoisen puu ei ole kaikkialla samanlaista.
Kynttilämäinen latvus ja luminen talvi
Kapea latvus on erityisen tunnusomainen pohjoisen kuusille. Puun rakenne vaikuttaa siihen, miten lumi kertyy oksille ja miten puu kestää kuormaa. Tykkylumen peittämät puut ovat kauniita, mutta lumikuorman tai tuulen vuoksi vaurioituneiden puiden alle ei kannata pysähtyä.
Kenen metsiä ne ovat?
Lapissa on paljon valtion maita, joiden hoidossa Metsähallituksella on keskeinen rooli. Lisäksi metsiä omistavat yksityiset ihmiset, yhteisöt ja kunnat. Suojelualueilla ja puuntuotantoon käytettävissä metsissä tavoitteet ja toimenpiteet eroavat toisistaan.
Miksi metsässä näkyy hakkuualueita?
Talousmetsiä harvennetaan ja uudistetaan. Avoin hakkuualue voi näyttää matkailijan silmissä rajulta muutokselta, ja sillä on myös todellisia vaikutuksia maisemaan ja lajistoon. Metsän uudistamisessa voidaan käyttää istutusta, kylvöä tai luontaista uudistumista kasvupaikan ja menetelmän mukaan.
Uusi taimikko ei korvaa vanhan metsän ominaisuuksia heti. Puuston varttuminen vie vuosikymmeniä, ja vanhoista puista tai lahopuusta riippuvaiset lajit tarvitsevat sopivia elinympäristöjä myös tänä aikana. Metsien käsittelyyn liittyy siksi puuntuotannon lisäksi luonnon monimuotoisuuden kysymyksiä.
Luonnonhoito ja suojelu
Säästöpuut, lahopuu, lehtipuut ja vesistöjen suojavyöhykkeet ovat esimerkkejä talousmetsien luonnonhoidosta. Suojelualueilla voidaan säilyttää laajempia kokonaisuuksia luonnon omien prosessien varassa. Toimenpiteiden laatu ja riittävyys vaihtelevat, eikä kaikkia metsiä voi kuvata yhdellä mallilla.
Eroja Keski-Eurooppaan
Matkailija huomaa usein pitkät etäisyydet, vähäisemmän asutuksen ja suuret metsäalueet. Kasvukausi on lyhyempi kuin monilla Saksan tai Sveitsin alueilla. Myös metsien omistus, maasto ja käyttö vaihtelevat maiden sisällä, joten vastakkainasettelu täysin luonnontilaiseen pohjoiseen ja hoidettuun Keski-Eurooppaan olisi harhaanjohtava.
Ilmastonmuutos ja metsän tulevaisuus
Lämpötilan, sateiden, roudan ja lumipeitteen muutokset vaikuttavat metsiin. Talouden, hiilensidonnan, lajiston, poronhoidon ja virkistyskäytön tarpeita joudutaan sovittamaan yhteen. Metsäretkellä voi nähdä tämän moninaisuuden läheltä: taimikon, vanhan metsän, suon reunan ja järvenrantapuut saman päivän aikana.
Kulje poluilla, älä vahingoita puita ja noudata suojelualueiden sääntöjä. Tutustu myös jäkäliin ja sammaliin sekä alueen retkeilyreitteihin.
MökkiElämykset ja lähiseutuBlogi
