Tässä blogissa
Lämpöä ja omaa historiaa
Suomalaisen kodin tekstiilit ovat olleet sekä käyttöesineitä että koristeita. Ne ovat suojanneet kylmältä, pehmentäneet ääntä ja tuoneet värejä huoneisiin. Räsymatto, ryijy ja raanu valmistetaan eri tavoin ja niitä on käytetty eri tarkoituksiin.
Räsymatto: vanha kangas uudessa käytössä
Räsymatto kudotaan kangassuikaleista. Vanhoista vaatteista ja kodintekstiileistä leikattu kude on antanut materiaalille uuden elämän keittiössä, eteisessä tai kamarissa. Väriraidat voivat kantaa myös perheen muistoja.
Kesäinen matonpesu kuuluu monen suomalaisen kokemuksiin. Nykyään pesupaikan tulee olla sellainen, ettei pesuvettä pääse suoraan järveen tai jokeen. Vanha tapa pestä rannassa ei ole suositus toimia niin nyt.
Ryijy: peitteestä tekstiilitaiteeksi
Ryijyn tunnistaa nukasta. Ryijyjä käytettiin aiemmin lämmittävinä peitteinä esimerkiksi vuoteessa ja matkalla. Myöhemmin niistä tuli myös koristeellisia seinätekstiilejä, lahjoja ja taidetta.
Joihinkin ryijyihin liittyy vihkiminen, kapioiden valmistus tai muu perhetapahtuma. Vuosiluku, nimikirjaimet ja kuviot voivat kertoa valmistusajasta tai omistajasta, mutta jokainen vanha ryijy ei ole vihkiryijy. 1900-luvun suunnittelijat kehittivät ryijystä myös modernia tekstiilitaidetta.
Raanu: kudottua pintaa ja väriä
Raanu on kudottu tekstiili, jonka tyypillisiin piirteisiin kuuluvat raidat ja selkeät värialueet. Raanuja on käytetty peitteinä ja seinällä, eivätkä ne kuulu yksin Lapin perinteeseen. Pohjoisen raanuissa värit voivat tuoda mieleen maiseman, ja 1900-luvun tuotanto teki niistä tunnettuja sisustustekstiilejä.
Kansallismuseon kokoelmissa on esimerkiksi Raanu-Maijalta vuonna 1925 ostettu silmikko. Yksittäisen esineen historia kertoo enemmän kuin oletus, että kaikki samanlaiset tekstiilit olisivat samasta paikasta.
Saamelainen käsityö on oma perinteensä
Saamelaista käsityötä ei pidä niputtaa kaikkien suomalaisten mattojen kanssa yhdeksi tyyliksi. Materiaalit, tekniikat ja merkitykset vaihtelevat alueittain ja esineittäin. Jos tekstiili esitellään saamelaisena, tekijä ja alkuperä ovat olennaisia tietoja. Koristeille ei ole oikein keksiä yleisiä ”henkien karkottamisen” selityksiä.
Lahja, käyttöesine ja muisto
Käsintehty tekstiili voi olla arvokas siihen käytetyn työn ja materiaalin vuoksi, mutta myös perhehistoriansa ansiosta. Joillekin tärkein arvo on tekijän nimi tai muisto kodista, jossa tekstiili on ollut vuosikymmeniä.
Mitä tekstiilit maksavat?
Hinta riippuu koosta, suunnittelijasta, valmistajasta, materiaaleista, iästä, kunnosta ja alkuperätiedoista. Alkuperäisessä artikkelissa mainittiin suuren uuden ryijyn materiaaleille 500–700 € ja valmiille käsityölle jopa 4 000–5 000 € esimerkkeinä. Kansainvälisten vintage-ilmoitusten 2 800–3 500 dollarin pyyntihinnat eivät kerro kaikkien ryijyjen arvoa tai toteutunutta kauppahintaa.
Vanha tekstiili voi maksaa muutamasta sadasta eurosta huomattavasti enemmän, mutta ikä yksin ei ratkaise. Historiallista vuosipalkkaa ei voi muuntaa luotettavaksi nykyhinnaksi yhdellä luvulla. Arvokkaasta esineestä kannattaa pyytää asiantuntijan arvio.
Hoito ja korjaus
Hyvin hoidettu tekstiili voi säilyä useita sukupolvia. Hoitotapa riippuu kuitumateriaalista, väreistä, rakenteesta ja kunnosta. Räsymatto, ryijy ja raanu eivät kaikki kestä samaa pesua.
Noudata valmistajan ohjetta. Vanhan tai arvokkaan tekstiilin kohdalla kysy tekstiilikonservaattorilta ennen vesipesua, lumipuhdistusta tai korjausta. Tuuletus ja hellä pölynpoisto voivat sopia, mutta hauraat kuidut ja värien irtoaminen on huomioitava.
Mistä voi oppia lisää?
Kansallismuseon ja Suomen käsityön museon kokoelmat, Taito-yhdistysten kurssit sekä paikalliset museot auttavat tunnistamaan tekniikoita ja niiden historiaa. Saamelaiseen käsityöhön voi tutustua esimerkiksi Siidan kautta. Huutokauppaluettelot voivat täydentää alkuperätietoa, mutta ne eivät korvaa esineen tutkimista.
Mökissä tekstiili voi olla pieni yksityiskohta, joka tekee tilasta kodin. Tutustu myös Mökki Tikan sisätiloihin.
MökkiElämykset ja lähiseutuBlogi